Väristä en ollut varma olin ajatellut ruskeaa, mutta harmaa väri vei voiton.
Käytiin ihastelemassa laukkuja yhtenä päivänä ja samalla varmistui tuliainen siskolleni joka reippaana oli hoitanut meidän pikku aarteita!
Viimeisenä päivänä F. Sitten aamusta julisti että nyt haetaan vaimolle laukku... Ja niin menttiin! Jep me mentiin JONOTTAMAAN miljoonan japanilaisen keskelle, jotka huitoi, hosui ja päpätti hihkuen kaiken kuumuuden keskellä! Niiiin ahdasta!
Mun rakas mieheni ei voinut ymmärtää kuinka ketään voi jonottaa ylihinnoiteltuja laukkuja?! (unohtaen niin sanoessaan itse seisovansa juurikin samaisessa jonossa!) ;D
Parasta oli kun myyjä assistentti tuli sanomaan englanniksi, että miesten osasto on alakerrassa... Ei miettikää! F. Ihan haukkoi happea! "Mitä ihmettä tua täti meinas, siis luuliko se että mä haluan jonku ihme käsilaukun!?"
Mä meinasin niin purskahtaa nauruun... Mutta mun rakas seisoi siinä jonossa kaikesta tästä huolimatta ei kertaakaan nurissut mulle tästä turhamaisuudesta mitä ei varmastikaan ymmärtänyt, keskellä huitovien minijapanilaisten, joita ei selvästikään jaksanut kuunnella ja tungoksessa jota inhoaa... Siinä mun mies jonotti mun vierellä, koska oli päättänyt ostaa vaimolle laukun...
Niin se on rakkautta se!
Meidät haettiin jonon keskeltä ja saatiin oma myyjä joka palveli meitä. Valitsin unelmani ja siskolleni ihanan huivin...
Ja nyt mulla on pala Pariisia täällä kotona ja laukku on niin ihana, mutta vielä ihanampi on mun rakas, joka seisoi mun vieressä siinä jonossa ja osti mulle hömpötykseni. :)
Ihanaa iltaa teille ihanaiset <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)